Etelästä en oikein voi väittää olevani ja muniakin löytyy ihan sarjoissa, mutta yksi syy huitomiseen on se, että kaupoissa myytävien hyttyskarkotteiden tuoksu on nenälleni tyrmäävää lemua. Jos sen vielä iltanuotiolla kestääkin, niin viimeistään hiuksista ja hiusrajasta tyynyliinaan hieroutuva odööri on minulle liikaa. Suihkussa pitäisi käydä pesemässä karkotteet pois, mutta aina ei vain kertakaikkiaan jaksa.
Karkotepurkkien kyljissä muistutetaan myös muun muassa, ettei tuotteita saa käyttää neljää tuntia kauempaa, ettei niitä saa käyttää laajoilla ihoalueilla tai syvissä ihopoimuissa, eikä niitä myöskään saa säilyttää ihmis- tai eläinravinnon lähettyvillä. Myöskään arkoja tekstiilejä tai kännykoitä ei saa hyttysmyrkyille altistaa. Muistan kuinka kerran kesäteatteriurallani hyttysmyrkky syövytti hopeakankaasta tehdyn merenneitopukuni rikki.
Mikä siis neuvoksi, kun ininä ärsyttää hermoja ja puremat ihoa? Tänä kesänä hyttysiä ei ole ollut edellisvuosien malliin, mutta sen verran kuitenkin, että muutamaa luonnollisempaa karkotuskeinoa olen päässyt kokeilemaan.
Eräänä kosteana kesäiltana ennen kuin lähdin ystäväni kanssa etsimään geokätköjä, halkaisin sitruunan ja sivelin puolikkaalla kasvot, kädet ja niskan. Vähän sotkuista hommaa se oli, sillä hedelmälihan riekaleita tarrautui kiinni ihoon. Kurkistus peiliin, enimmät hedelmänpalat lavuaariin ja menoksi. Alkumatkan teho olikin hyvä, mutta sitten aika ja ympäristön kosteus tekivät tehtävänsä. Sitruunanmehua ei myöskään kannata käyttää auringonpaisteessa, sillä se voi aiheuttaa vaaleita laikkuja ihoon. Kuivalla kelillä aion kuitenkin lähteä metsäretkelle halkaistu sitruuna taskussani.
Vauva-aiheisilla keskustelupalstoilla annetaan vinkkejä, että vaunuihin kannattaa laittaa ötököitä karkottamaan limen puolikas, johon on tökitty neilikoita. Myös jommasta kummasta iltapäivälehdestä luin alkukesästä vinkin, että neilikka olisi toimiva karkote hyttysiä vastaan. Muutama päivä ennen juhannusta kaadoinkin purkkiin noin desin kirkasta viinaa ja murskasin morttelissa teelusikallisen verran neilikoita. Pistin jauheen purkkiin ja annoin sen seistä ja tekeytyä pari päivää. Lopputuloksena oli jouluisen tuoksuinen uute, joka sekin tuntui loitontavan inisijöitä. Tuotekehittelylle jäi kuitenkin vielä sijaa, sillä liemi on himpun vaikeaa levitettävää, varsinkin suurisuisesta purkista. Kunhan saan jostain käsiini joutavan pienen sumutepullon, pistän uutetta siihen ja jatkan testiä. Ajatuksissa on myös tehdä neilikkaöljyä, jonka käyttöominaisuudet tuntuisivat maalaisjärjellä ajatellen mukavammilta. Öljyn voi tehdä heti valmiiksi keittämällä tai vaihtoehtoisesti seisottamalla aurinkoisella ikkunalaudalla pari viikkoa.
Kylpyhuoneen kaapista löytyi myös iloinen yllätys. Osallistuin kesäkuun alkupuolella yrttipäivään, jossa teimme erilaisia voiteita ja hoitoöljyjä. Eräs öljy, jonka tein pieneen pulloon, sisälsi pullon täyden manteliöljyä, johon lisäsin eteerisiä öljyjä seuraavasti: kaksi tippaa mäntyä, kaksi tippaa sitruunaa ja yksi tippa mandariinia. Tuloksena oli ihanan tuoksuinen vartaloöljy, jonka olen huomannut toimivan myös hyttysiä karkottavana. Männyn tehosta hyönteisiä vastaan en osaa varmaksi sanoa, mutta sitrushedelmät ainakin tekevät tehtävänsä. Tuloksena on myös ihanan pehmeä iho. Öljy on helppokäyttöistä, mutta sen imeytymistä saa odotella hetken, jos haluaa välttää vaatteiden tahriintumista.
Olen myös lukenut, että teepuuöljy on toimiva hyönteiskarkote ja vannoopa joku ihan tavallisen ruokaöljynkin nimeen. Kerrotaan myös, että suopursukin pitäisi hyttysiä etäämmällä. Nämä konstit ovat minulta kuitenkin vielä testaamatta. Tuntikausien täydellistä tehoa luontaisilla vaihtoehdoilla tuskin onnistuu tavoittamaan, mutta niin monta positiivista kokemusta olen kerännyt, että jatkan toistaiseksi valitsemallani linjalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti