Q-kuppi rules ok

Kun aikoinaan liityin Facebookiin, villityksenä oli kuulua mitä mielikuvituksellisimpiin ryhmiin, joilla ei ollut sen kummempia tarkoitusperiä. Muistan kuuluneeni ainakin "Lihavat pääsevät pulkalla kovempaa" ja "Sylvi - väärä vuodenaika" -ryhmiin. Yksi ryhmä oli "Q-kuppi rules ok", johon vannoutuneena kuukupin ystävänä tietenkin liityin heti. Aktiviteettejä tai postauksia ryhmässä ei juuri ollut, eikä yksikään kuukuppien valmistaja markkinoinut tuotteitaan tai vaatinut tykkäämään julkaisusta tai jakamaan kuvia. Olipahan ryhmä vain.

Nyt joku ihmettelee, mistä ihmeestä blogisti nyt kirjoittaa. Kuukuppi on silikonista tai luonnonkumista valmistettu noin puolen desilitran vetoinen kuppi, jota käytetään kuukautissuojana. Kuppi asetetaan kuukautisten aikana emättimeen ja se tyhjennetään ja huuhdellaan muutaman kerran päivässä. Sitä voi käyttää myös yöllä. Kuppi on hyvä desinfioida ainakin kerran kuussa keittämällä sitä viisi minuuttia tai jos kyseessä on luonnonkuminen kuppi, liottamalla sitä etikkavedessä. Kuukupin käyttö on turvallista, eikä sen käytön yhteydestä ole raportoitu yhtään TSS-tapausta, mistä erityisesti tamponinkäyttäjiä varoitellaan (lisätietoja TSS:stä netistä tai tamponipaketin sisältä).

(Kuvien lähde Leastore/ MeLuna)

Yhden kupin käyttöikä on vuosia, joten se on ympäristö- ja lompakkoystävällinen vaihtoehto. Kupin hinta pyörii kolmenkympin kieppeillä, joten kertainvestointinakaan se ei ole mahdoton. Kuppia myyvät muun muassa apteekit ja ekokaupat, mutta sen saa tilattua kätevästi myös netistä. Kemikaalicoctail referoi Yhteishyvää 3/10, että "keskivertonainen käyttää elämänsä aikana n. 10 000 kuukautissidettä. Kertissiteitä viedään kaatikselle noin 300 miljoonaa vuosittain." Siteissä ja vaipoissa käytetään nykyään jo jonkin verran maissipohjaisia muovikalvoja, mutta valtaosa valmistetaan kuitenkin öljyperäisestä muovista. Vaikka yksittäinen side tai pikkuhousunsuoja ei ympäristörikokselta tunnukaan, syntyy niistä massojen ja vuosien myötä aikamoinen jätevuori.

Päädyin kuukupin käyttäjäksi lähes kymmenen vuotta sitten, kun aloin oireilla tavallisille kertakäyttöisille kuukautissuojille. Siteet aiheuttivat limakalvoille epämiellyttävää kutinaa ja tamponeita käyttäessä tunsin, että minua yritetään imeä kuiviin. Sidepaketeista ei löydy tuoteselosteita, mutta Kemikaalicoktailin Noora on jälleen ansiokkaasti selvittänyt asiaa:
  

Kerran kuussa, koko elämämme ajan (yhteensä noin 6 vuotta), vasten limakalvojamme vaikuttavat seuraavat aineet: kloorilla, hapella tai vetyperoksidilla valkaistu sellumassa, muovi, liimat ja formaldehydi. Eikä näitä kemikaaleja mainita yhdessäkään tuoteselosteessa.Kyse ei ole pikkujutusta, muovi-, formaldehydi- ja luonnonhartsiallergia ovat yleisiä vaivoja. Allergia ja astmaliiton mukaan naisilla, jotka allergioista kärsivät, saattaa olla terveyssiteiden aiheuttamaa ihottumaa jopa polviin saakka. Ja siltikään siteissä tai tampponeissa ei ole tuoteselosteita. [...] Formaldehydi on kosmetiikassa yleisesti käytetty, pistävän hajuinen aine, joka toistuvasti iholle altistettuna aiheuttaa ihoärsytystä. Suurina määrinä se voi aiheuttaa jopa syöpää. Mikä on suuri määrä? Onko naisen elämästä kuusi vuotta suuri määrä? Minusta on. (Lue koko teksti täältä.)

Niinpä marssin ekokauppaan ja hankin ensimmäisen kuukuppini, enkä ole sen jälkeen valintaani katunut. Päin vastoin, en aio palata kertasuojien käyttäjäksi. Pientä alkukankeutta käytössä tietenkin oli, mutta eipä aikaakaan, kun kupin asentaminen ja poistaminen sujuivat rutiinilla. Siitäkin huolimatta, että kuulostan ärsyttävältä mainosfraasilta totean, että kuukupin käyttäjänä olen todellakin voinut unohtaa kuukautiseni tai sen, että ne voisivat rajoittaa elämääni. Ohivuotoja sattuu aniharvoin ja olo on muutenkin normaali, jos ei lasketa kupista riippumattomia vatsan nipistelyjä.

Mutta entäs ne huonot puolet? Kokemukseni mukaan ne ovat minimaalisia verrattuna sen hyviin puoliin. Puhdistaminen ja desinfiointi olivat aluksi vähän ällöttävää puuhaa. Siinäkin hommassa tosin harjaantui ja rutinoitui nopeasti. Olen tosin onnistunut vuosien saatossa unohtamaan kaksi kertaa desinfiointikattilan liedelle ja havahtunut vasta, kun silikonikäry täyttää kämpän. Ajan saatossa kuppi voi myös värjäytyä veren vaikutuksesta. Haitta on kuitenkin kosmeettinen ja halutessaan kupin voi päivittää uuteen. Ihan kaikille pieninkään kuppikoko ei myöskään kirjaimellisesti sovi.

Kuukuppien kattava valikoima iloisissa väreissä löytyy ainakin Leastoresta. Lunettella on monipuolinen sivusto, josta löytyy paljon tietoa kuukupeista ja vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Uusi Musta on puolestaan tehnyt testivertailun ekosuojista ja käyttäjäkokemuksen voi lukea myös MouMoun blogista. Kuukuppikunta puolestaan taas on puolueeton sivusto, johon on kerätty lähes kaikki mahdollinen kuukuppeihin liittyvä informaatio ja ohjeistus. Kuukuppi löytyy tietenkin myös Wikipediasta.

Kuu ja kasvimaa II

Kuten jokaisena keväänä, niin tänäkin vuonna paloin intoa puutarhahommiin. Aika jännä ilmiö muuten se, että heti kun ensimmäinen pälvi pilkistää lumen alta, sormia alkaa vietävästi syyhytä päästä sitä kuopsuttamaan. Esikasvatushommat pääsin toki aloittamaan jo aiemmin ja silloin olikin hyvä hetki perehtyä siementen itämisen ja kuun vaiheen väliseen riippuvuussuhteeseen.

Ennen kasvimaakauden alkua aloin olla kokemuksen myötä selvillä siitä, että ylöspäin kasvavat siemenet kannattaa kylvää heti uuden (ts. mustan) kuun mentyä. Itämisprosentti kasvoi huimasti, kun malttoi vilkaista ensin kalenteriin. Edellisen kerran kuusta kirjoittaessani olin suuntaamassa laskevan kuun aikaan juurikassiemenineni kasvimaalle. Punajuuri ja nauris olivatkin ihmeellisiä itäjiä: punajuuri kurkisti mullan seasta kolmessa päivässä ja nauris neljässä. Ja ensi kerran jätän suosiolla enemmän rakoa siementen väliin. Tälläkään kertaa en pieniä siemeniä laskenut, mutta tungoksesta päätellen lähes kaikki itivät.

Porkkanalla sen sijaan oli jonkinsortin ongelmia. Kylvin uuteen kasvulaatikkoon porkkanan siemennauhaa yhteen riviin ja toiseen riviin pääsi siemensekoitusta oransseista, keltaisista ja violeteista porkkanoista. Nämäkin siemenet nauttivat samanlaista hoitoa kuin muutkin kylvökset ja kate piti rikkaruohoja kurissa, mutta silti maan pinnalle tuli parin viikon päästä näyttäytymään noin kymmenen porkkanantaimeksi tunnistettavaa tupsua. Ehkä kylvös pääsi sittenkin kuivahtamaan tai jokin muu meni vikaan. Se jää toistaiseksi arvoitukseksi.

Kylvin kokeeksi samaan aikaan juurikkaiden kanssa salaattisekoitusta sille väärässä kuun vaiheessa. Salaattia iti sopivan harvakseltaan, mutta ero pari viikkoa myöhemmin, oikeaan aikaan, kylvettyihin salaatteihin oli itävyydessä huima. Sittemmin ovat aurinko, kuumuus, kylmyys, kuivuus ja vetisyys tehneet tehtäviään. Kerrottakoon kuitenkin, että kylvökset ovat noin puolen metrin päässä toisistaan, eri laatikoissa tosin, ja vain oikeaan aikaan kylvetty salaattisekoitus kasvattaa kukkavarsia.

Herneen itävyydestäkin haluaisin jotain sanoa, mutta tänä vuonna tärkein opetus oli pistää kasvuharso laatikon päälle, kunnes versot ovat ainakin 5 cm korkeita. Itävien herneiden tuoksuko lienee vai mikä, mutta varikset kävivät tyhjentämässä penkin niin, että ensimmäisen kylvön onnistuminen jäi täydeksi mysteeriksi. Toinen kylvös sai alkunsa laskevalla kuulla, mutta harson alta paljastui kuitenkin terhakoita taimia, joiden sadosta saamme nyt nauttia.

Monta oppia tuli tämänkin kesän aikana jälleen saatua, mutta paljon jäi vielä opiskeltavaakin pimeille talvi-illoille. Syksyn kääntyessä talveksi takki on tosin yleensä tyhjä ja puutarhuri iloitsee lumesta, joka peittää pihan alleen, kätkee tekemättömät työt ja antaa luvan levätä ja unohtaa kasvimaahommat hetkeksi. Mutta viimeistään kevätauringon kutitellessa maisemaa alkavat sormet jälleen syyhytä ja puutarhakirjojen sivut saada taas hiirenkorvia ahkerasta selailusta.

Kuun vaiheista ja niiden vaikutuksista kiinnostuneille suosittelen lämpimästi Yläkuu -sivustoa.

Yrttipenkistä kiiltoa ja väriä hiuksiin

Kyllästyin lopullisesti voimakkaisiin kemikaaleihin hiusten värjäämisessä pari vuotta sitten ja siitä lähtien pääni väri on saanut lähestyä luonnontilaista perisuomalaista maantien sävyä. Pari kertaa tutkin kauppareissulla väripakkausta, mutta monituiset varoitus- ja ohjetekstit tekivät tehtävänsä jo ennen kemikaaliluetteloon tutustumista ja uusi pirteä look sai jäädä hyllyyn.

Tänä kesänä olen muutamaan otteeseen lueskellut kotikirjastostani löytyvää Lesley Bremnessin kirjaa Monipuoliset yrtit - kaikki yrttien kasvattamisesta ja käytöstä. Monen mielenkiintoisen ohjeen ja kuvauksen joukosta poimin kokeiltavaksi hiusten yrttihuuhtelun reseptin. Huuhtelua käytetään pesun jälkeen ja käyttäjän kärsivällisyydestä riippuen antaa tuloksia kiiltävyydestä kevyeen sävyyn.

Yrttihuuhtelu

1 rkl valittua yrttiä (kuivattuna)
8 dl kiehuvaa vettä
1 rkl omenaviinietikkaa (vaaleisiin hiuksiin sopii myös sitruunamehu)

Kaada kiehuva vesi yrttien päälle ja hauduta kunnes neste on jäähtynyt. Siivilöi yrtit pois ja lisää etikka. Kaada uute hiuksiin päänahkaa hieroen esim. pesuvadin päällä, että saat kerättyä huuhtelun talteen ja toistettua huuhtelua niin kauan kuin jaksat tai uutetta riittää. Viimeistele huuhtelu viileällä vedellä, jotta hiussuomut sulkeutuvat ja kiilto ja sileys pääsevät esiin.

Teräskannu on osoittautunut näppäräksi astiaksi huuhtelun tekemiseen. Kannusta huuhtelua on helppo kaataa päähän, eikä teräsastian kanssa tarvitse pelätä sen sulamista kiehuvan veden kanssa eikä myöskään rikkoutumista sen kolahtaessa laattaseinään tai -lattiaan.

Puolipitkien hiusteni kanssa käsivarsien ja hermojen sietokyky on riittänyt toistamaan huuhtelua siihen saakka, kun huuhtelua on ollut jäljellä n. 4 dl. Siihen mennessä nesteen on ehtinyt valuttaa kymmenisen kertaa. Tuloksena ovat olleet ihanasti kiiltävät ja todella sileät hiukset. Väriinkin on tullut hieman lisää tummuutta.

Värin syvyys kasvaa käyttökertojen myötä, joten usein toistettuna tuloskin on intensiivisempi. Värjäystarkoituksessa kannattaa yrteistä kuitenkin valmistaa huuhtelun sijaan vahva keite tai tahna. Keitteen saa aikaiseksi lisäämällä 50 g yrttiä 1 litraan vettä ja keittämällä seosta hiljalleen kannen alla 20 minuuttia. Keitettä valutetaan hiusten läpi kuten huuhteluakin. Tahnan pohjaksi tulevaan keitteeseen käytetään puolestaan 25 g yrttiä ja reilu 2 dl vettä. Keittämisen ja siivilöinnin jälkeen yrttikeitteeseen lisätään valkosavea (kaoliini) sopivan paksuisen tahnan aikaansaamiseksi. Tahna levitetään hiuksiin ja annetaan vaikuttaa vähintään 20 minuuttia. Lämpö edesauttaa värin tarttumista, joten hiukset kannattaa suojata esim. muovipussilla ja pipolla tai pyyhkeellä.

Hiusten värjäämiseen voi käyttää useita kotipuutarhoistakin löytyviä yrttejä. Hiusten vaalentaminen ei onnistu ilman kemiallisia käsittelyjä, mutta vaaleiden sävyjen korostamiseen sopivat kamomilla, ukontulikukka, raparperinjuuri sekä salkoruusun sini-lilat kukat (kirkastavat erityisesti likaisen kellertäviä hiuksia). Tummentamiseen puolestaan kannattaa kokeilla salviaa yksinään tai yhdessä rosmariinin tai vadelmanlehtien kanssa. Punertavaan lopputulokseen pääsee kotimaisin voimin kehäkukan avulla, myös Suomessa harvinaisen rohtorastin juuri, huonekasvina viihtyvä punainen kiinanruusu ja sahrami ovat kokeilemisen arvoisia hiusten punertajia. Mustille hiuksille suositellaan mustaseljan marjoja ja harmaille hiuksille salkoruusua (sini-lilat kukat poistavat keltaisuutta), rohtopähkämöä (korostaa keltaisuutta) sekä salviaa (tummentaa ja lisää kiiltoa).

Jos hiusten sävyttäminen luonnon voimin kiinnostaa, nyt on hyvä aika kerätä ja kuivata tarpeita myös talven tarpeisiin. Onnistuneet kokeilut voivat puolestaan vaikuttaa ensi kesän puutarhaunelmiin.