Vähänkö siistii!

Taannoin sosiaalista mediaa selatessani silmiini osui kotitekoisen puhdistusaineen ohje. Sen verran simppelistä ja mielenkiintoisesta reseptistä oli kyse, että päätin kokeilla sitä heti.

Yleispuhdistusaine

-2-3 (luomu)sitrushedelmää
-väkiviinaetikkaa
 

Kuori hedelmät ja lado kuoret kannelliseen lasipurkkiin. Kaada purkkiin väkiviinaetikkaa sen verran, että kuoret peittyvät. Sulje purkki ja anna pesuaineen tekeytyä 2 viikosta kuukauteen. Siivilöi neste suihkepulloon ja laimenna vedellä 50% pesunestettä 50% vettä. Lisää halutessasi eteeristä öljyä.

Suurin vaiva reseptissä on odottaminen. Toisaalta taas iloisen keltainen purkki keittiön pöydällä on omiaan piristämään syyspäiviä. Reilun kahden viikon jälkeen purkkiin latomani sitruunankuoret alkoivat näyttää väsyneiltä ja ajattelin, että on aika ottaa aine testikäyttöön. Purkin kantta raottaessa vastaan tulvahti sitruunainen etikan tuoksu, joka ei kuitenkaan ollut vastenmielinen. Laimensin liemen käyttöseokseksi ja aloin suihkimaan. Suihkuttelin pesuainetta aina uuteen kohteeseen ensialkuun varovasti, varmistaakseni etten aiheuta vahinkoa pinnoille. Todentotta lika tuntui irtoavan keittön ja wc:n kaakeleista sekä ovenpielistä pelkkää vesipesua paremmin. Peilikin puhdistui vaivatta. Mutta pientä viilaamista vaadittiin. Kävi ilmi, että sitrusöljyt haihtuvat seoksesta etikkaa nopeammin ja pienessä wc-tilassa etikan haju alkoi olla pian pistävä. Käden ulottuvilla sattui onneksi olemaan eteeristä laventeliöljyä ja tiputtelin sitä seokseen 10 pisaran verran. Heti helpotti ja sain hoidettua hommat loppuun. Isommassa tilassa hajustamattoman lioksen etikan hajun kyllä huomasi, mutta se kuitenkin haihtui pois ennen kuin alkoi häiritsemään.

Reseptissä vinkataan myös, että lios toimisi käsi- ja konetiskiaineena. Ilman ph-liuskoja pesuaineen happamuutta on vaikea arvioida, enkä ole perillä sitruunankuoren ph-arvosta. Maalaisjärki sanoo kuitenkin, että etikkapohjainen pesuaine on hapanta, eli tepsii kalkkisaostumiin ja rasvainen ruokalika vaati irrotakseen emäksisen pesuaineen. Hieman skeptisin mielin lähdin siis testaamaan tiskausta. Sain kyllä skeptisyyteni niellä, sillä juustomunakaslautanen puhdistui tiskiharjalla ja parilla suihkauksella pesuainetta. Konetiskaukseen en ole ainetta rohjennut vielä testata.

Tämä kotikutoinen pesuaine pystyy tuskin kokonaan korvaamaan teollisia tuotteita, mutta se on kyllä oiva ja tervetullut lisä ainakin lapsi- ja miksei myös eläinperheiden siivoukseen. Turhia kemikaaleja ei tässä myrkyttömässä pesuaineessa ole, etenkään jos muistaa käyttää luomuhedelmiä. Eläinperheissä liuosta voisi kokeilla myös esim. sohvan, maton tai kenkien suojaamiseen kynsiltä ja hampailta sekä merkkailulta.

Miksi sinä etelän mies huidot?

Etelästä en oikein voi väittää olevani ja muniakin löytyy ihan sarjoissa, mutta yksi syy huitomiseen on se, että kaupoissa myytävien hyttyskarkotteiden tuoksu on nenälleni tyrmäävää lemua. Jos sen vielä iltanuotiolla kestääkin, niin viimeistään hiuksista ja hiusrajasta tyynyliinaan hieroutuva odööri on minulle liikaa. Suihkussa pitäisi käydä pesemässä karkotteet pois, mutta aina ei vain kertakaikkiaan jaksa.

Karkotepurkkien kyljissä muistutetaan myös muun muassa, ettei tuotteita saa käyttää neljää tuntia kauempaa, ettei niitä saa käyttää laajoilla ihoalueilla tai syvissä ihopoimuissa, eikä niitä myöskään saa säilyttää ihmis- tai eläinravinnon lähettyvillä. Myöskään arkoja tekstiilejä tai kännykoitä ei saa hyttysmyrkyille altistaa. Muistan kuinka kerran kesäteatteriurallani hyttysmyrkky syövytti hopeakankaasta tehdyn merenneitopukuni rikki.

Mikä siis neuvoksi, kun ininä ärsyttää hermoja ja puremat ihoa? Tänä kesänä hyttysiä ei ole ollut edellisvuosien malliin, mutta sen verran kuitenkin, että muutamaa luonnollisempaa karkotuskeinoa olen päässyt kokeilemaan.

Eräänä kosteana kesäiltana ennen kuin lähdin ystäväni kanssa etsimään geokätköjä, halkaisin sitruunan ja sivelin puolikkaalla kasvot, kädet ja niskan. Vähän sotkuista hommaa se oli, sillä hedelmälihan riekaleita tarrautui kiinni ihoon. Kurkistus peiliin, enimmät hedelmänpalat lavuaariin ja menoksi. Alkumatkan teho olikin hyvä, mutta sitten aika ja ympäristön kosteus tekivät tehtävänsä. Sitruunanmehua ei myöskään kannata käyttää auringonpaisteessa, sillä se voi aiheuttaa vaaleita laikkuja ihoon. Kuivalla kelillä aion kuitenkin lähteä metsäretkelle halkaistu sitruuna taskussani.

Vauva-aiheisilla keskustelupalstoilla annetaan vinkkejä, että vaunuihin kannattaa laittaa ötököitä karkottamaan limen puolikas, johon on tökitty neilikoita. Myös jommasta kummasta iltapäivälehdestä luin alkukesästä vinkin, että neilikka olisi toimiva karkote hyttysiä vastaan. Muutama päivä ennen juhannusta kaadoinkin purkkiin noin desin kirkasta viinaa ja murskasin morttelissa teelusikallisen verran neilikoita. Pistin jauheen purkkiin ja annoin sen seistä ja tekeytyä pari päivää. Lopputuloksena oli jouluisen tuoksuinen uute, joka sekin tuntui loitontavan inisijöitä. Tuotekehittelylle jäi kuitenkin vielä sijaa, sillä liemi on himpun vaikeaa levitettävää, varsinkin suurisuisesta purkista. Kunhan saan jostain käsiini joutavan pienen sumutepullon, pistän uutetta siihen ja jatkan testiä. Ajatuksissa on myös tehdä neilikkaöljyä, jonka käyttöominaisuudet tuntuisivat maalaisjärjellä ajatellen mukavammilta. Öljyn voi tehdä heti valmiiksi keittämällä tai vaihtoehtoisesti seisottamalla aurinkoisella ikkunalaudalla pari viikkoa.

Kylpyhuoneen kaapista löytyi myös iloinen yllätys. Osallistuin kesäkuun alkupuolella yrttipäivään, jossa teimme erilaisia voiteita ja hoitoöljyjä. Eräs öljy, jonka tein pieneen pulloon, sisälsi pullon täyden manteliöljyä, johon lisäsin eteerisiä öljyjä seuraavasti: kaksi tippaa mäntyä, kaksi tippaa sitruunaa ja yksi tippa mandariinia. Tuloksena oli ihanan tuoksuinen vartaloöljy, jonka olen huomannut toimivan myös hyttysiä karkottavana. Männyn tehosta hyönteisiä vastaan en osaa varmaksi sanoa, mutta sitrushedelmät ainakin tekevät tehtävänsä. Tuloksena on myös ihanan pehmeä iho. Öljy on helppokäyttöistä, mutta sen imeytymistä saa odotella hetken, jos haluaa välttää vaatteiden tahriintumista.

Olen myös lukenut, että teepuuöljy on toimiva hyönteiskarkote ja vannoopa joku ihan tavallisen ruokaöljynkin nimeen. Kerrotaan myös, että suopursukin pitäisi hyttysiä etäämmällä. Nämä konstit ovat minulta kuitenkin vielä testaamatta. Tuntikausien täydellistä tehoa luontaisilla vaihtoehdoilla tuskin onnistuu tavoittamaan, mutta niin monta positiivista kokemusta olen kerännyt, että jatkan toistaiseksi valitsemallani linjalla.