Tänä keväänä ovat vuohenputket saaneet pihallamme kyytiä, kuten aiempinakin keväinä. Pikkuhiljaa saan vallattua hylättyä ja villiintynyttä kasvimaata vallattua takaisin hyötykäyttöön vuohenputken, juolavehnän ja voikukan mittavilta juuristoilta. Mutta jotain on kuitenkin myös toisin, sillä olen lähestynyt kasvustoja myös keruukori käsissäni. Nuoret, vielä vaaleanvihreät lehdet kelpaavat nimittäin mainiosti ihmisravinnoksi. Jo aiempina kesinä olen nyppäissyt aromikkaan lehden sieltä, toisen täältä piristämään salaattia. Tänä kesänä olen kuitenkin ensimmäistä kertaa säilöntäaikeissa.
Olen ottanut tavakseni nauttia lähes päivittäin smoothien kotoa kulloinkin löytyvistä hedelmistä ja vihanneksista. Keväästä asti olen lisännyt pirtelööni tai aamujogurttiini myös hitusen viherjauhetta. Olin lukenut viherjauheen hyvää tekevistä vaikutuksista (mm. energiatason nousu, unen laadun paraneminen, aineenvaihdunnan tehostuminen) ja kun purkki osui kauppareissulla kohdalle tartuin siihen ja päätin kokeilla. Viherjauheen väitetään mm. puhdistavan kehoa ja sisältävän huikeat määrät vitamiineja ja hivennäisiä (oma lyhennelmäni hiven- ja kivennäisaineille). Edelleen klorofyllin eli lehtivihreän sanotaan olevan rakenteeltaan yhtä molekyyliä vaille sama kuin ihmisen hemoglobiini.
Sen verran tyytyväinen olin viherkokeiluuni, että ajattelin testata, voisiko viherjauheen tehdä itse oman pihan ja lähimetsän kasveista. Kaupasta saisin kyllä uuden purkin valmista, jos kokeilu ei toimisikaan. Lumen sulaminen ja luonnon vihertymisen seuraaminen ei ole varmaan koskaan ollut näin innostavaa ja jännittävää - olinhan tällä kertaa riemuissani myös melkein jokaisesta rikkaruohosta.
Vuohenputkikasvusto oli siis ensimmäinen kohteeni. Lehtiä kertyi koriin hyvää vauhtia ja napsin mukaan tarttuneita paksuja lehtirankoja irti hiekkalaatikon reunalla istuessani. Asettelin uunipellille talouspaperia ja levitin lehdet ohueksi kerrokseksi paperin päälle. Sitten suunnistin pellin kanssa saunaan. Ihanteellinen kuivauslämpötila on n. 40 astetta, mikä on jatkuvalämmitteisen saunamme peruslämpötila. Minulle on myös vinkattu, että lattialämmitteinen lattia on myös mainio kuivauspaikka. Lehtimassa, josta paksut kohdat oli poistettu, kuivui nopeasti, vajaassa vuorokaudessa. Lasipurkki on ihanteellinen säilytyspaikka kuivatuille kasveille, mutta niitä voi säilyttää myös paperipussissa kuivassa paikassa. Kuivattu massa tahtoo kuitenkin kerätä ajan mittaan kosteutta, joten isoja määriä ei kannata paperipusseihin talven yli säilöä.
Alkukesä on parasta aikaa viheryrttien keräämiseen, sillä lehtien ravinnepitoisuus on suurimmillaan ennen kukintaa. Tällä hetkellä saunamme lauteilla pötköttelee parilla pellillä vuohenputken lisäksi ainakin omenapuun, voikukan, nokkosen, poimulehden, metsämansikan, mustaherukan, vadelman ja siankärsämön lehtiä. Tekeillä on siis vihersekoitus.
Monilla kasveilla on lääkinnällisiä vaikutuksia ja siksi ei ole suositeltavaa käyttää pitkiä aikoja yhtä ja samaa kasvia, jos ei ole varta vasten sellaiselle kuurille määrätty. Myös annoskoko voi vaikuttaa mitättömältä: viherjauheeseen tottumattoman kannattaa aloittaa varovasti 1/4 tl kuivattua viherjauhetta päivässä ja nostaa annosta vähitellen teelusikalliseen.
Välillä näkee väitettävän, ettei viherjauheita tai -smoothieita voi käyttää liikaa. Tästä olen eri mieltä. Nimittäin kyllä voi, ainakin kahdesta syystä:
1) Viherjauhe puhdistaa elimistöä voimakkaasti ja äkillinen runsas annostus voi aiheuttaa melkoiset detox-oireet (oireet ovat yksilöllisiä, mutta mm. pahoinvointia, ripulia, päänsärkyä, äreyttä). Usein kehoa jo vaivaavat oireet voimistuvat hetkeksi ennen kuin alkavat helpottaa. Kannattaa siis aloittaa varovasti, omaa kehoa kuunnellen.
2) Vihreät on erinomainen K-vitamiinin lähde. K-vitamiini on keskeinen tekijä veren hyytymisessä ja esimerkiksi veritulpan jälkeen sen liikasaantia pitää välttää. Jos epäilee veritulppariskiä, on syytä olla maltillinen vihreän määrässä.
Luonnossa vapaana ja irrallaan kasvaneet kasvit ovat ravinnepitoisuudeltaan ja vaikutuksiltaan viljeltyjä sisaruksiaan vahvempia, joten saman tehon saa aikaan jo hyppysellisellä. Kasvit keräävät itseensä myös ympäristön myrkkyjä. Siksipä keruupaikka kannattaa valita ainakin kilometrin päästä moottoritiestä ja 500 metriä maantiestä. Lantaloitten ja ulkohuussien liepeillä kasvien nitriittipitoisuudet nousevat korkeiksi, joten sieltäkään ei kannata kasveja kerätä. Ja tietenkin, jos ei ole aikeissa hävittää kasvustoa kokonaan, tulee keräilyssä noudattaa malttia, eikä repiä kaikkia lehtiä saati kasvin juuria maasta.
Syötäväksi saa kerätä vain kasveja jotka varmasti tunnistaa ja vaarattomaksi tietää. Vaikka valtaosa kasveista onkin myrkyttömiä, löytyy Suomen luonnosta myös myrkyllisiä kasveja, joiden nauttiminen voi vaatia sairaalahoitoa. Keräämisen alkuun pääsee hyvin esimerkiksi
Arktisten Aromeitten sivuilta löytyvän kasvilistan avulla. Kasvien myrkyllisyyttä voi puolestaan selvittää
Myrkytystietokeskuksen kasviluettelosta.
