Kaivattua helpotusta kutinaan

Toiset ihmiset tuntuvat olevan luonnostaan hyttysille mieluisampia kuin toiset. Kyseenalainen kunniani on usein olla porukassa se, jonka verta himoitaan eniten - tai siltä se ainakin tuntuu. Hyttysten ja kaikkien muiden öttiäisten pistot ovat olleet minulle aina melkoinen koettelemus. Iho kohoaa reiluille paukamille ja kutinaa riittää yötä myöten. Onpa muutaman ihan kunnolla ärtyneen piston takia pitänyt käydä lääkärinkin pakeilla.

Kutinan helpottamiseksi olen testannut laajan valikoiman erilaisia voiteita, puikkoja ja muita troppeja. Yhtä tehottomia kaikki, tekisi mieleni sanoa. Iho on kutinavoiteiden jäljiltä täynnä hajustettua tahmaa, eikä allergialääkkeistäkään ole sallituilla annosmäärillä vaivaan sanottavaa tehoa. Kokemukseni on, että rikkiraavittuun ihoon auttaa parhaiten Illodin -suuvesi tai joku kunnolla kirvelevä desinfiointiaine. Kutina unohtuu hetkeksi kirvelyn alle, palatakseen kuitenkin pian takaisin.

Pienille lapsille lääkevoiteet eivät ole lainkaan suositeltavia ja vauva-ajan koettaessa päädyin parin vuosikymmenen jälkeen turvautumaan lapsuudenkodista tuttuun konstiin. Kävelin paikalliseen puutarhamyymälään ja ostin lääkeaaloen (aloe vera). Tarjolla olevat yksilöt olivat jättimäisiä verrattuna siihen, millainen kaktus oli mielessäni hankkia. Halusin kuitenkin olla aivan varma, että kasvi on juuri se oikea (aloe lajeja on yli 300) ja kävelin ulos kaupasta iso aaloe sylissäni. Enkä ole ostostani katunut!

Aloe veran ihoa hoitava vaikutus on tunnettu antiikin ajoista ja markkinoilla onkin lukuisia siitä valmistettuja tuotteita. Palovamma tai paleltuma, hyttysen pisto tai kuivuuttaan kutiseva iho - aloe veran luvataan auttavan. Autuaaksi tekevä ihmetroppi ei sekään ole, mutta viilentävää helpotusta sen mehevien lehtien sisältävästä hyytelöstä saa niin hyttysen pistoon kuin kutisevaan aurinkoihottumaan. Ja mikä parasta: lehdestä voi käydä leikkaamassa uuden siivun heti, kun tuntuu, että edellisen vaikutus on lakkaamassa.

Aloen kuorta on aikain saatossa käytetty myös sisäisesti ulostus- ja oksetuslääkkeenä. Myrkytystietokeskus määrittelee kasvin myrkylliseksi, mutta toteaa myös, että pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Toisaalta on myös kannustusta aloe vera mehun sisäiseen käyttöön mm. suoliston kunnon ylläpitämiseksi. Sisäisessä käytössä kannattanee siis aloe verankin osalta muistaa kohtuus ja jättää kuoret syömättä.

Vaikkei aloe vera kasvina olekaan vättämättä sisustuselementti parhaasta päästä, on se saanut pysyvän kodin pianomme päältä.