Vettä ja suolaa allergiaan

17-vuotiaana tartuin ensimmäistä kertaa elämässäni allergialääkkeisiin. Koivun kevätiloittelu tuntui olevan liikaa limakalvoilleni ja hengitysteilleni. Siitä lähtien antihistamiinivalmisteet ovat olleet ystäviäni maalis-huhtikuun taitteesta juhannukseen, siis katupölyn ja lepän siitepölyn sekoituksesta koivun kukinnan loppumiseen. Vuosien varrella myös ympärivuotiset ristikkäisallergiat tulivat tutuiksi: pähkinöistä kurkun turpoamista ja mm. omenoista, nektariineista ja kirsikoista suun, nielun ja sisäkorvien kutinaa. Joulukukat pistivät aivastelemaan eikä eläintenkään kanssa ollut aina helppoa oleskella.

Kunnes tänä keväänä en ole tarvinnut ensimmäistäkään allergialääkettä! Syön myös lähes päivittäin pähkinäsekoitusta, jota en pari vuotta sitten olisi edes uskaltanut maistaa. Luonnollisesti myös kaikki ennen kutinaa aiheuttaneet hedelmät ja vihannekset kuuluvat jälleen ruokavaliooni. Kodissamme oli viime jouluna niin sypressi kuin hyasinttikin ja eläinten paijailukin on jälleen pelkästään mukavaa.

Viime syksynä sain vinkin, että allergiat helpottaisivat juomalla tavallista vettä ja syömällä laadukasta suolaa. Kuulosti aika paksulta, mutta päätin silti kokeilla. Aloitin nestetankkauksen juomalla vähintään kaksi litraa vettä päivän mittaan. On tärkeää, että vettä ei tankata kerralla, vaan juodaan hissuksiin niin, että se ehtii imeytyä kehoon läpijuoksun sijaan. Veden kuuluu olla myös puhdasta vettä, ei vissyä (sisältää vääränlaista suolaa) tai muita juomia (sisältävät yleensä sokeria ja lisäaineita). Yksi keino kehon vesivarantojen mittaamiseen on pissan värin ja hajun tarkkailu. Jos virtsa on tummaa ja voimakkaan hajuista, keho kärsii kuivuudesta.

Ensimmäiset pari päivää olivat aikamoisia. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, myös kehoon kertynyt neste lähtee liikkeelle, kun juo riittävästi ja vessassa sai siitä syystä juosta tiheään. En myöskään meinannut millään malttaa juoda tarpeeksi hitaasti siemaillen vaan ryystin mieluummin koko tuopillisen kerralla. Läpihän se tuli hetkessä ja taas jonotettiin jalat ristissä pikkulan ovella.

Vähitellen opin juomaan vettä oikein. Keho alkoi myös kaipaamaan vettä ja ottamaan sitä vastaan suurempia annoksia kerrallaan. Tätä nykyä kolme litraa vettä päivässä menee ihan huomaamatta ja kerta-annoskin voi erityisesti aamuisin lähennellä puolta litraa. Petrattavaa löytyy kyllä vielä siitä, että muistaisin juoda extraa aina kun nestettä poistuu elimistössä normaalia enemmän, siis mm. kahvin tai teen juonnin, hikoilun tai alkoholin nauttimisen yhteydessä.

Vaan ei se pelkkä vesi, mutta myös se suola. Prosessoitu ruokasuola joutaa roskiin ja tilalle kannattaa hankkia laadukasta meri- ja ruususuolaa. Valkaistu, teollinen pöytäsuola on terveydelle haitallista ja siitä syystä suolasta syystäkin varoitellaan. Elimistömme kuitenkin tarvitsee suolaa toimiakseen ja puhdistamaton luonnonsuola (siis meri- tai ruususuola) onkin terveyttä ylläpitävä tuote. Natriumin ja kloridin lisäksi se sisältää kymmeniä elimistömme tarvitsemia aineita. Netistä löytyy runsaasti suolatietoutta, alkuun pääsee hyvin tutustumalla esimerkiksi Saltlifen tai Terveydenjuuren sivustoon.

Käytännössä imeskelin meri- tai ruususuolahippuja yleensä kahdesta viiteen hippusta päivässä. Jotkut kehottavat liottamaan suolan veteen, mutta sain ohjeeksi nimenomaan imeskellä hiput. Ruoansulatus alkaa jo suussa ja suola pääse imeytymään suun limakalvoilta sinne minne tarvitaan tekemättä mutkaa mahan ja suoliston kautta. Suolan tarve on yksilöllistä ja se myös vaihtelee päivästä toiseen. Helppo tapa testata, onko suolaa kehossa riittävästi, on maistella sitä. Jos suola maistuu pahalta, siitä on vajetta. Kun suolaa on elimistössä sen toimintakyvyn kannalta riittävästi, suolan jälkimaku muuttuu makeaksi. Ja kun kehon suolavarastot ovat täynnä, muuttuu suola taas pahan ja suolaisen makuiseksi - keho kertoo, että nyt riittää.

Mm. länsimaiset elämäntapamme, nautintoaineet, lääkkeet sekä stressi lisäävät kehomme happamuutta. Elimistömme reagoi liikaan happoisuuteen esimerkiksi närästäen ja allergiaoirein. Happamuuteen ja sen aiheuttamiin oireisiin ei suola auta, vaan ensiapu on riittävä veden juominen. Veden avulla elimistömme pystyy poistamaan happojen neutraloitumisesta syntyneet kuona-aineet jotta ne eivät varastoituisi kehoomme aiheuttamaan lisää oireita. Ensin siis riittävästi vettä, sitten kohtuudella suolaa. Vesi- ja suolatasapainon pikkuhiljaa korjaantuessa kehon vastustuskyky kasvaa ja siinä samassa myös sen kyky käsitellä allergeenejä omin voimin. Muutos ei tapahdu hetkessä, vaan se ottaa viikkojen sijasta kuukausia.

En voi väittää, että olisin ollut täysin allergiaoireeton. Hasselpähkinä aiheuttaa edelleen vähän kutinaa suussa, samoin tietyt omenalajikkeet. Katupölyyn voi tuskin kukaan koskaan tottua. Runsas, välitön veden juominen heti allergiaoireiden ilmaannuttua on kuitenkin ollut oivallinen keino saada oireet kuriin, enkä ole lääkkeitä tarvinnut. Mekaaniseen pölynpoistoon on puolestaan nenähuuhtelu ollut verraton apu.

Sen verran helppo ja halpa tämä vinkki on ollut, että vapautan ilomielin kausiallergiaani koskevan lääkäriajan sitä enemmän tarvitsevalle ja jaan tyytyväisenä kokemustani eteenpäin. Jos et usko, kokeile itse. Toivottavasti sinäkin yllätyt positiivisesti.