Juhannukseen mahtui monta ihanaa ja ikimuistettavaa hetkeä. Yksi niistä oli kunnia päästä kupparin käsittelyyn. Suomalaiseen kuppausperinteeseen liittyy tiiviisti sauna, joten pyyhe kainaloon ja saunapolkua askeltamaan.
Hoitohetki alkoi pienellä haastattelulla, jossa kartoitettiin mahdolliset esteet ja rajoitteet kuppaukselle. Humalaisia tai raskaana olevia ei esimerkiksi kupparin pöydälle mielellään oteta ja diabetes rajoittaa jalkojen kuppaamista. Ihan milloin tahansa ei kuppaukseen myöskään voi mennä, vaan verenluovutuksesta tai edellisestä kuppauskerrasta tulisi olla vähintään kolme kuukautta aikaa. Kuppausta suositellaan erityisesti miehille ja vaihdevuodet ohittaneille naisille, joilla keho ei luontaisesti poista verta. Kuppaus auttaa myös niitä, joiden hemoglobiini on korkea ja jotka eivät syystä tai toisesta voi käydä luovuttamassa verta. Apua luvataan myös mm. korkeaan verenpaineeseen, astmaan, akneen, migreeniin, niska-hartia -kipuihin, vaihdevuosi- ja eturauhasvaivoihin sekä selluliittiin.
Tilannekartoituksen jälkeen oli aika riisua vaatteet ja kiivetä lauteille. Ennen hoitopöydälle siirtymistä kupattava löylyttelee sen aikaa kuin hyvältä tuntuu. Tarkoitus on vilkastuttaa pintaverenkiertoa, joten hiki saa irrota ihan kunnolla. Sainpas lauteille myös pienen snapsiyllätyksen tehostamaan verenkiertoa ja poistamaan jännitystä.
Hien kirvottua oli aika siirtyä pesuhuoneeseen levitetylle hoitopöydälle. Vuorossa oli kupparin suorittama mäntysuopapesu. Vaihtoehtoisesti olisin voinut huuhtoa ja peseytyä itse, mutta päätin ottaa hoidosta kaiken irti. Mäntysuovan on havaittu kuppauksessa hyväksi pesuaineeksi - onhan se ainakin perinteistä, jos mikä, ja lisäksi se on myös hieman antiseptinen neste.
Pesun jälkeen kuppari etsi kehosta paikat kuppaussarville. Selkäpuolelta kupattaessa sarvia tuli käsivarsiin, hartioille, selkään ja jalkoihin. Kuppauskohdat noudattelevat pitkälti kiinalaisesta lääketieteestä tuttuja kehon meridiaanilinjoja sekä akupunktiopisteitä.Myös hoidon tarve tai mahdolliset rajoitteet määrittelevät sitä, minne sarvet asetetaan. Ennen vanhaan kupparin sarvet olivat peräisin lehmiltä, mutta minut käsiteltiin kupin muotoisilla silikonisilla sarvilla. Sarvet imevät ensin kupattavaa kohtaa muodostaen alipaineen avulla sarven alle pienen kohouman.
Pienen hetken kuluttua kuppari irrottaa sarven ja lyö kuppauskirveellä ihoon useita pieniä haavoja, joiden päälle sarvi jälleen asetetaan jatkamaan imutyötä. Kirves on hurjasta nimestään huolimatta varsin vaatimaton, sepän takoma teräase, joka muistuttaa emännänveistä. Jotkut kupparit voivat käyttää kuuleman mukaan myös kirurginveistä tai kertakäyttöteriä ihon rikkomiseen. Haavojen tekeminen ei juuri sattunut. En voi väittää, etteikö se tuntunut yhtään - tottakai sen huomaa, jos iho rikotaan. Mielestäni kuitenkin paarma puree paljon kovempaa, paperi viiltää ilkeämmin ja tatuoiminenkin on huomattavasti tuskaisempi kokemus. Kipu ei siis ole kova ja se menee nopeasti ohi.
Kuppari osasi kertoa, että ensimmäistä kertaa kupattaessa keho voi olla haluton luovuttamaan verta ja mittavaa verenvuodatusta tuskin on luvassa. Näin oli myös minun kohdallani. Parhaimpienkin sarvien alla verta irtosi ainoastaan pisaroina. Kuppaussarvien annetaan olla paikallaan niin kauan kuin verta tulee tai kunnes se muuttuu ulkonäöltään pahasta hyväksi (tummasta ja paksusta maitomaiseksi ja helakan väriseksi). Tarvittaessa sarvia tyhjennetään ja asetetaan takaisin paikoilleen. Kun sarvet ovat tehtävänsä tehneet, ne poistetaan ja keho pestään jälleen mäntysuovalla.
Hoidon jälkeen on hyvä ottaa hetki ihan rauhassa. Nestettä kehotetaan juomaan runsaasti, niin heti kuppauksen päätyttyä, kuin seuraavat pari viikkoa, kun hoidon vaikutus on aktiivisesti käynnissä. Pieni suolapalakaan ei ole pahitteeksi ja taitavatpa useimmat kupparit tarjotakin kuppaussaunan päätteeksi jotain suuhunpantavaa. Kupparilla vierailuun kannattaa varata n. 1,5 tuntia aikaa. Hintaa hoidolle kertyy 50-100 euroa, paikkakunnasta riippuen.
Jos hurjimmissa mielikuvissani maalailin ennakkoon hurjaa splatter-kohtausta, jossa kuppari heiluu kirves kädessään lihanleikkaajan essussaan ja kumisaappaissaan veren suihkutessa seinille, todellisuus osoittautui aivan toiseksi. Sain miellyttävän ja rentouttavan hoitokokemuksen rauhallisen musiikin soidessa - essun ja kumisaappaiden kanssa tosin. Joitakin kuppaus rauhoittaa, toisia se virkistää. Ainakin ensimmäisellä kerralla kuuluin jälkimmäiseen ryhmään, sillä tunsin olossani heti selvän virtapiikin, jota sittemmin päälle hiipinyt kesäflunssa (tai kuppauksen mukanaan tuoma puhdistumisräkätauti) on pikkuisen verottanut. Myös aineenvaihdunnan vilkastumisen huomasi välittömästi ja sen vaikutuksen tunnen selvästi vieläkin, kun hoidosta kun kulunut noin viikon verran. Kroppa huutaa vettä ja muistuttaa vajeesta minulle kovin vieraalla tuntemuksella, nimittäin päänsäryllä.
Ihastuin hoitomuotoon heti kättelyssä niin, että syyssateiden kääntyessä rännäksi, kipuan uudestaan
Wäärälän Leenin hoitopöydälle. Mieleeni jäi myös kutittelemaan ajatus, että jonain päivänä opettelen tuon jalon taidon myös itse.
